Tottista häiriössä

Onneks on blogi, niin voi tänne tulla fiilistelemään koirajuttuja, ettei tarvitse Facebook-kavereita kiusata joka välissä :D Maanantaina käytiin koirien kanssa parin kilsan päässä olevalla treenikentällä ottamassa ihan lyhyet harjoitteet. Samat ois varmasti voinut tehdä ihan omassa kotipihassakin, mutta nyt kerran kun on luvallinen treenikenttä, ni mieluummin pakotan itseni kotoa pois, kun on ihan käsittämättömän vaikea saada kotosalla mitään aikaan :D

Treenikentän vieressä metsikön takana menee vilkas autotie ja huomasi kyllä, että häly vaikutti Ensiin ja sillä oli sen takia vähän vaikeuksia keskittyä. Tää on oikein hyvä, sillä häiriötreeniä etenkin moottoriajoneuvojen läheisyydessä kaivataan. Otin treenatessa hihnan pois ihan laiskuuttani, koska inhoan olla sen kanssa aina ihan solmussa ja vapaana oleminen ja autojen häly on Ensille aika vaikea yhdistelmä. Treeni itsessään meni ok:sti, harjoiteltiin Ensin kanssa ihan vaan liikkeestä pysähtymistä niin, että pylly ei tipahda heti tonttiin, vaan koira jäisi seisomaan vierelle. Se on yllättävän hankalaa, kun oikeastaan aina on treenattu niin, että pysähtyessä koira istuu. Pari kertaa kokeilin myös liikkeestä jättöä, mutta molemmat oltiin ihan kysymysmerkkeinä, kun en ollut itsekään ihan varma, että miten se homma nyt menikään. Hankala ympäristö ja hankalat treenit, niin ei siinä viitsinyt kauaa koiraa kiusata. Otettiin tietysti myös helpompiakin juttuja, kertauksen ja onnistumisien kannalta. Jatkossa voisi ottaa lelun mukaan, niin saataisi lopuksi vielä leikkipalkka.

Vimman kanssa vähän tehtiin seuraamista, mutta on yllättävän hankala tajuta, että viereillä on ihan pikkuinen koira, jolta ei vielä voi mahdottoman paljoa vaatia. Toisaalta taas pitkäkuonolainen oppii hirveän nopeasti asioita ja sillä tuntuu olevan ihan loputon miellyttämisenhalu ja yllättävän paljon kärsivällisyyttä miun kanssa. Muutaman kerran kokeiltiin paikkamakuuta ja kyllähän tuo pieni vaan paikoilleen jää.

Tänään torstaina lähdettiin Ensin kanssa seuran tottistreeneihin ja ajoittaista rätkyttelyä lukuunottamatta meni tosi kivasti. Treenien alkaessa sattui mopojengi pärtsäilemään viereiselle tielle, joten otin Ensin tien viereen kanssani tekemään seuraamista ja paikallaoloa hihnanmitan päässä. Ei paljoa koira jaksanut kiinnostua pärräilevistä mopoista ja ilmeisesti lähestyminen koiran kanssa sai mopojengin lähtemään pois. Kentällä saatiin tehtyä onnistunut liikkeestäjättökin, en tosin tajunnut itekkään että mitä siinä tapahtui, mutta kouluttaja kertoi että nyt meni nappiin. Ensi muuten kestää nykyään jo paljon paremmin kehumista esim. seuraamisen aikana, pitää vaan muistaa hoitaa kehut maltillisella äänensävyllä. Siitä seuraakin sitten sellainen ongelma kuin kehujen ajoittaminen: en viitsisi kehua koiraa silloin kun se piippaa, vuotaa tai suorastaan haukkuu. Silti kuitenkin just silloin ku koira piippaa vieressä, niin käyn kehumaan sitä... Loppua kohden Ensillä alkoi jo kärsivällisyys loppua, kun sen piti istua pitkiä aikoja mun vieressä tekemättä mitään. Se alkoi tarjoamaan makuulle menoa ja seisomista. Ehkä sitä olisi saanut vähän reilummin palkata/kehua silloin kun se nätisti istuu paikoillaan. Huomaan kyllä, että koira osaa ja oppii, mutta ite tekee jatkuvasti ne samat hölmöt virheet.

Unelmia ja arkitottista

SUNNUNTAIN TOTTIKSET:

Vinkit onnistuneeseen arkitottistreeniin (Vimma&Ensi-versio):
- Lähde hirveällä kiireellä treeneihin heti herättyäsi väsyneenä.
- Unohda ottaa kakkapussit ja kotiavaimet mukaan.
- Säällä ei ole niin väliä, mutta sadekeli ja isot vesilammikot treenikentällä pitää mielen virkeänä.
- Syötä koirat just ennen harjoituksia.
- Koska Ensi muutenkin innostuu kovin herkästi, ota sille vielä vinkulelu matkaan, jotta saat sen varmasti irtoamaan kaikista henkseleistään.

- Pidä huoli, että molemmat koirat haukkua räättyyttää kentällä enemmän ja vähemmän läpi harjoitusten.

Vimma ja Ensi treenileirillä syyskuussa.

Oli muuten ihan oikea ratkaisu syöttää koirat ennen lähtöä. Nämä kaksi ovat nälkäisinä nimittäin ihan hirveitä sormiensyöjiä, joten haluan myös itseäni suojella. Namit maistuu molemmille muutenkin, joten pääsee helpommalla olla vaatimatta niiltä "nälkäkuoleman" partaalla ehdotonta keskittymistä.

Vaikka alkuun tuntuikin, että kaikki maailman olosuhteet vastustaa meidän treeneihin osallistumasta, niin molempien kanssa meni ihan superhyvin. Olin siis ensin Vimman kanssa 45min penturyhmässä ja sen jälkeen Ensin kanssa 45min jatkoryhmässä. Teemana oli koirakoiden ohitukset ja paikallaolo. Pentujen kanssa tehtiin tietysti helpompia juttuja ja toisaalta taas aina saa (ja pitääkin) tehdä oman tason mukaan, eli liikoja ei tarvitse koiralta vaatia.

Vimma
Vimman läsnäolo ja kontakti huitelee usein siinä 100% tuntumassa, mikä on ihan älytöntä puolivuotiaalta pennulta. Sen lisäksi se on treeneissä(kin) rauhallinen, joskin käy rätkyttämään jos ei saa mielestään riittävästi huomiota/nameja/tekemistä/jne. Vimmaa saa kehua paljon, se vaan parantaa tekemistään kehujen saattelemana. Suurin hankaluus löytyy taas hihnan toisesta päästä: oon koiran kannalta varmasti mitä epäselkein ihminen, joten mun pitäisi itse olla johdonmukainen käskyissä ja palkkauksessa, mutta se on oikeasti tosi vaikeaa. Seuraaminen alkaa jo sujua ja paikkamakuu/istuminen lähtenyt hyvälle mallille. Vinkulelu ei palkkana kiinnostanut, tosin kotimatkan Vimma vingutti lelua häkissään oikein iloisena.

Ensi
Ensilläkin on yleensä tosi hyvä kontakti, mutta haukkumista se jaksaa harrastaa. Sain toisissa tottistreeneissä vinkin, että jos koira kerran osaa haukkua käskystä, niin opettaa sen käskystä lopettamaan. Jos nyt oikein ymmärsin, eli ei siis kiellä koiraa haukkumasta, vaan ikäänkuin opettaa sille uuden tempun: lopeta haukkuminen :D Tämän päiväisissä treeneissä jokainen koirakko sai siis oman tasonsa mukaan treenailla paikallaoloa. Me tuotiin Ensin kanssa muille vähän lisähaastetta, kun Ensi piti niin kamalaa metakkaa. Oma treeni sen sijaan sujui: kun paikalleen jättäminen sujui niin nätisti, niin kokeilin, että saanko Ensin vaihtamaan asentoa kun seisoin itse kauempana. Makuulta istumaan ja istumisesta makuulleen. Ei tuottanut ongelmaa, Ensi ei edes yrittänyt liikkua eteenpäin, mikä oli kyllä superpositiivista. Välimatkat ja paikallaolot eivät olleet siis mitään pitkiä, tehtiin sen suhteen ihan varman päälle, nyt on tärkeintä onnistuneet suoritukset. Rätkyttäminen ja vinkuminen tosiaan aiheuttaa päänvaivaa, mutta yritän ajoittaa palkkauksen ja vapautuksen vasta sitten, kun koira on hiljaa. Lopuksi palkitsin Ensin vielä leikkimällä vinkulelun kanssa ja pidin sillä vähän taukoa kaikesta pönötyksestä. Ensin mielestä se oli hirveän kivaa, mutta tällä kertaa se aika helposti palautui leikin jälkeen takaisin treenimielentilaan. Yleensä en palkkaa Ensiä lelulla, mutta nyt se ajattelin kokeilla. Ohitukset meni Ensin kanssa ihan kivasti, sitten jos sama vielä onnistuisi lenkeilläkin!

Treenien jälkeen on hyvä ottaa vähän lepiä.

TORSTAIN TOTTIKSET

Torstaiset tottistreenit ei Ensin kanssa sujuneet yhtä hienosti, sillä harjoiteltiin ihan uutta juttua: liikkeestä jättöä. Se oli kyllä sellaista sekametelisoppaa, mutta ehkä mulle päähän jäi joku ajatus siitä, mikä homman idea ylipäätään on ja miten sitä kannattaisi koiran kanssa lähteä opettelemaan. Vaikka kaikki ei treeneissä sujukaan, niin niistä oppii kaikista eniten. Toisaalta on myös kiva että on sellaisia harjoituskertoja kun homma sujuu, silloin tietää mitkä asiat on jo opittu! Vimman kanssa taas opittiin torstaina, että sitä ei seuraamisessa tarvitse enää niin paljon namilla imuttaa, kun se on jo hoksannut, mitä siltä seuraamisessa halutaan.


TOTTISTELUSTA UNELMIIN

Ensi
Minä haluan Ensistä pelastuskoiran. Ensin ajatus tulevaisuudesta lienee se, että pitäisi saada nukuttua hyvät torkut. Vaikka nyt ollaan pikkuhiljaa edetty yhdessä isossa kompastuskivessä, eli paikkamakuussa, niin toisaalta kuvioihin on tullut myös valtava loikka taaksepäin: tulevan vuoden alusta VIRTAan osallistuvilta koirilta vaaditaan kahden lajin taitamista, eli meidän kohdalla se tarkoittaa, että jäljen peruskoe tulee myös kyetä suorittamaan. Vaikka ollaankin Ensin kanssa tehty jälkeä satunnaisesti, meidän täytysi ihan tosissaan alkaa treenata sitä. Ajan puutteen vuoksi oon päättänyt pistää tottikset ja jäljen etusijalle ja pitää hakuhommista vähän taukoa. Hakukokeisiin mennään, kunhan paikkamakuu varmasti onnistuu. Vaikka tein päätöksen jo aikaa sitten, niin jäljelle ei olla ehditty sen jälkeen vielä kertaakaan. Kun treenaillaan itsekseen tottista, niin Ensille on tosi helppo opettaa kaikkia hauskoja temppuja, mm. oikealle istumista, oikealla seuraamista, ns. saksalainen käännös... Ajattelinkin, että pitäisikö opetella sen kanssa ihan rally-toko-liikkeitä, sais vähän vaihtelevuutta treenaamiseen ja vois yhdistää sitä paikkamakuuta vähän joka väliin :D Näyttelyissä ois kans kiva vähän yrittää käydä, varsinkin jos sais penskalle vielä kolmannen sertin ja sitä myötä muotovalion tittelin. Ensin kanssa oon myös vakavasti harkinnut toista pentuetta, mutta en ole vielä yhtään varma, että tuleeko se toteutumaan.

Vimma
Vimman kanssa käytiinkin jo peltojälkeen tutustumassa ja pennusta huomasi, että sen mielestä se on oikein mielenkiintoista puuhaa. Olemme myös rauniotreeneissä käyneet vähän makkararinkiin tutustumassa, mutta ajattelin hakua alkaa miettimään sitten, kun saadaan jälkihommat mallilleen etenemään. Tässä kohtaa tosin on vielä ihan mahdotonta mennä sanomaan, mikä tulee olemaan mun ja Vimman yhteinen harrastus, jos vaikka ilmeneekin, että sillä ei ole mitään mielenkiintoa jälkeä tai hakua kohtaan. Mun mielestä on ihan turhaa pakottaa koiraa epäkiinnostavalle jäljelle, jos se vaikka sattuisikin rakastamaan agilityradoilla juoksemista. Mutta jos nyt näillä raiteilla edetään, niin kyllähän tuo PK-puolen peltojälki vois olla mielenkiintoista treenattavaa. Tosin jos PK-puolella haluaa osallistua kisoihin/kokeisiin, niin pitää myös tuo BH-koe suorittaa, mutta tässä kohtaa kaikki tuo tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Ajatuksena mulla on kuitenkin pitää järjestys niin, että tottiksia treenaillaan kun ehditään, peltojäljellä aloitetaan ja vasta myöhemmin siirrytään metsään ja hakua ajatellaan joskus tulevaisuudessa. En oikein osaa perustella, miksi haluan tehdä asiat näin, mutta mulla vaan on semmoinen fiilis että näin vois olla aika jees. Jos Vimma on eri mieltä ja siitä on ainesta vaikka toko-mestariksi, niin sittenhän me voidaan vaihtaa suunnitelmia :D Nää nyt on vaan tämmöisiä pohdintoja, kymmenen vuoden päästä sitten näkee, että mitä me oikeasti tehtiin.

Lopuksi
Onhan tässä aikamoinen läjä tavoitteita ja unelmia, niin se ei tarkoita, että kaiken pitää myös mennä niin. Kirjoitan vaan vähän näitä ylös, että pysyisi itsellä jonkinlainen punainen lanka koirien kanssa härvätessä ja olisi vähän jotain, mitä tavoitella treenatessa. Koirat kun eivät ymmärrä pokaaleista ja arvostelupöytäkirjoista yhtikäs mitään, niille tärkeää on hauskanpito ja namit. Itselle ihan tärkeintä on just se, että koirilla on mielekästä puuhaamista ja mie saan iltaisin sohvalle kainaloon rauhallisen mustin.