torstai 3. elokuuta 2023

Retkeilyreittejä Etelä-Kymenlaaksossa ja Loviisassa

Ajattelin merkitä ylös reittejä Etelä-Kymenlaaksosta ja Loviisasta, mitä ollaan kierretty koirien kanssa. Nämä reitit ovat pääsääntöisesti alle 10 kilometrin mittaisia, lähinnä hyviä päiväretkikohteita (muutama yöpymiseen kelpaavakin löytyy!), mutta kuitenkin sellaisia, mistä löytyy matkan varrelta kiva laavu tai kota pidempää taukoa varten. Merkitsen myös, tarvitseeko tuoda omat puut vai onko paikan päällä puuhuolto. Linkkailen myös muita hyviä luontopolkuja yms. mitä kuntien sivuilta löytyy, mutta en laittele niistä sen tarkempia esittelyjä ainakaan vielä.

PÄIVITYS 16.8.2023 Lisäsin mukaan vielä muutaman reitin Anjalankoskelta (Kouvolan eteläosista) sekä Kotkan Santalahden luontopolun. Toinen Anjalankosken reiteistä on itseasiassa geokätköilyreitti, mutta ajattelin sen sopivan hyvin teemaan.

PÄIVITYS 4.1.2024 Lisätty tietoa Kotkan Rahkanpolun talvikävelyreitistä.

PÄIVITYS 1.5.2024 Lisätty tietoa Portimon polkujen uudesta Riuhtan lenkistä.

PÄIVITYS 20.5.2024 Muokattu tietoja Santalahden luontopolun parkkipaikasta sekä Portimon Polkujen reittimerkinnöistä.

Mikäli tekstistä löytyy asiavirheitä tai sinulla olisi hyviä lisävinkkejä kohteisiin, heitä ihmeessä kommentilla. Mikäli sinulta löytyy tältä alueelta muita suositeltavia retkeilyreittejä, jaa ihmeessä, niin päivitän nekin tähän samaan listaan. Myös jos linkit ovat vanhentuneita, niin niistäkin voisi ilmoittaa, niin korjaan niitäkin mielelläni tähän tekstiin.

Kaikkihan muistavat retkeilyssä retkietiketin (linkki ohjaa luontoon.fi -sivustolle), mutta muutama pääasia mitä haluaisin vielä muistuttaa:

- Kerää roskasi ja tuo ne metsästä pois, myös tupakantumpit! Mikäli olet ne jaksanut tähän asti tuoda tullessasi, niin jaksat viedä ne myös pois.
- Avotulenteko on kielletty metsä- ja ruohikkopalovaroituksen aikana. Ajantasaisen tiedon tilanteesta löydät Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
- Pidä koirasi kytkettynä. Metsässä ne voidaan pitää vaikka pitkässä liinassa tai flexissä, että on enemmän tilaa tutkiskella, mutta suosituilla reiteillä on usein muitakin liikenteessä ja näin vältetään ikävät kohtaamiset.
- Huomioi, ettet ole laavujen/kotien ainoa kävijä. Jätä seuraavalle sytykkeet valmiiksi, käytä puita vain sen verran kuin tarvitset ja siivoa jälkesi. Mikäli puut ovat loppu tai jotain muita puutteita/ilkivaltaa/yms. ilmenee, niin ota yhteyttä paikan ylläpitäjään.


Loviisa

Loviisan kaupungin nettisivuilta löytyy kivasti ulkoilureitit yhdeltä sivulta karttoineen päivineen, isot pisteet siitä!

Kallen kierros n. 11 km

Kallen kierros sijaitsee Liljendalissa.
Reittiselostus retkipaikka.fi -sivustolla
Parkkipaikan osoite: Kirkkotie 506, 07880 Loviisa (Google Maps näyttää tämän oikein, mutta Apple Maps jostain syystä ei)
Parkkeerata voi myös Hopjärven uimarannalle Taikarannalle, osoite on Taikarannantie 63, 07880 Loviisa. Huomioi, että koirilla ei ole asiaa uimarannoille.

Reitti on melko hyvin merkattu, melko tasainen, mutta välillä hyvin kapeaa polkua. Myötäpäivään kiertäessä myös reitin loppuosa on todella paljon pelkkää hiekkatietä kävelyä, joten uimarannalle parkkeeratessa se ehkä katkaisee paremmin tuota hiekkatieosuutta, eli sitten sitä jäisi sekä alkuun, että loppuun, eipä pelkästään loppuosuudelle. Tenan kota oli oikein viihtyisä paikka, mutta ainakin viimeksi käydessämme (2.8.2023) sieltä oli puut loppu. En tiedä, onko tarkoitus, että pitäisi tuoda omat puut.

Kukuljärven reitti n. 8 km

Kukuljärven reitti sijaitsee Ruotsinpyhtäällä.
Parkkipaikan osoite: Puistokuja 1, 07970 Ruotsinpyhtää (Loviisa)

Reitillä on kaksi laavua, joissa pitäisi olla puuhuolto kunnossa. Reitti on hyvin merkitty ja se on osittain melko vaikeakulkuista, sillä kiipeämiset ja laskeutumiset ovat melko jyrkkiä. Ketterien koirien kanssa reitillä pääsee hyvin liikkumaan. Kannattaa myöskin vierailla Brannin luolalla, se on mielenkiintoinen paikka!


Pyhtää - Valkmusan kansallispuisto

Pyhtään kunnan nettisivuilta löytyy lista ulkoilualueista ja reiteistä. Esittelen nyt vain Valkmusan kansallispuistoa tarkemmin, koska siellä olen itse retkeillyt. Yhdelle reiteistä pääsee myös Kotkan puolelta, esittelen sen tässä samalla.

Tässä kartta Valkmusan kansallispuistosta.

Simonsaaren lenkki 2,3 km

Parkkipaikan osoite: Vastilantie 886, 49220 Vastila (Pyhtää).
Kierros on lyhyt pitkospuureitti, mutta lintutornista on mukava katsella kiikareilla suolle päin. Reitti on merkitty erittäin hyvin. Pienellä saarekkeella keskellä suota on kalasääksen pesä. Erään kerran paikalle lensi haukka ja sääksiemot raivoisasti puolustivat pesäänsä, jossa niillä oli poikaset. Loppujen lopuksi haukka poistui tyhjin käsin alueelta.

Moronvuoren päivätupa

Moronvuoren päälle on kiva kiivetä, siellä on linjojen alta hyvät näkymät suolle. Moronvuorella riittää myös luolia, joita on jännittävä tutkailla, mutta omalla vastuulla. Tuvalta n. 500 m etelään, polun vasemmalle puolelle jää myös lähde, josta olen monet kerrat hakenut juomavettä. Veden laatua ei ole tutkittu, mutta tähän asti minä ja koirat olemme selvinneet ilman vatsanpuruja.

Moronvuoren päivätuvalla on puita, voi olla, että niitä joutuu sahaamaan ja pilkkomaan itse paikan päällä. Pihalla olevassa nuotiopaikassa on tilaa ja ympäriltä löytyy myös pöytiä ja huussi. Kohde on paikallisten keskuudessa suosittu ja usein paikalla on paljon väkeä hyvällä säällä viikonloppuisin. Tuvalla ei saa yöpyä.

Edestakainen reitti Pyhtään puolelta on n. 2,2 km yhteensä
Parkkipaikan osoite: Suolinnantie 740, 48410 Pyhtää
Tältä reitiltä löytyy ihan hyvin viitoitus päivätuvalle. HUOM! Monesti talvisin reitin päällä menee latu, jota pitkin ei saa jalkaisin liikkua. Ladun tilanteen saa selvitettyä Facebookista Kotkan, Pyhtään ja Haminan latutilanne -ryhmästä tai Kotkan kaupungin nettisivuilta.

Rengasreitti Kotkan Pernoon puolelta, n. 3,3 km
Parkkipaikan osoite: Vartiovuorentie 178, 48410 Kotka
Rengasreittiä ei ole varsinaisesti merkattu mitenkään, mutta se näkyy tuossa aiemmin linkittämässäni Valkmusan kartassa. Esimerkiksi kännykkäsovellus Gaia:ssa näkyy kyseinen reitti, suosittelen lämpimästi sen lataamista kännykkään, on ilmainen sovellus. Tässä on myös sama homma, eli Moronvuoren päivätuvan eteläpuolella menee talvisin hiihtolatu, joten tuvalle pääsee tällöin vain pohjoisen kautta kävellen.


Kotka

Kotkan kaupungin nettisivujen listaus kuntopoluista (HUOM! Talvisin näitä pitkin kulkee hiihtoladut!)

Santalahden luontopolku 2,1 - 4,5 km

Santalahden luontopolku (linkki Kotkan kaupungin nettisivuille)
Parkkipaikan osoite: Kipparitie 4, 48310 Kotka
Päivitys 20.5. Tie luontopolulle on kunnostettu ja Kotkan kaupungin sivuilla mainitaan parkkipaikaksi Kipparitie 4. Santalahden uimarannan parkkipaikalta (Santalahdentie 151) on n. 400 metriä luontopolun lähtöpaikalle.

Luontopolku koostuu kahdesta lenkistä (2,1 ja 2,4 km) jotka voi kiertää myös molemmat yhteensä, jolloin se on 4,5 km. Reitillä on grillauspaikka, jonne pitää itse kantaa omat puut. Rantaa vaikka millä mitalla käydä uimassa ja veteen pääsee hyvin myös koiran kanssa. Muista selvittää ennakkoon sinilevätilanne, ainakin läheisen Santalahden uimarannan levätilannetta mitataan kesäisin melko hyvin. Reitit on hyvin ja selkeästi merkitty.

Rahkanpolku, reitistöä yhteensä 28 km

Parkkipaikan osoite: Petäjäpirtti, Petäjäsuontie 34, 48400 Kotka
Reiteille pääsee myös muualta teiden varsilta, mutta varsinaisia parkkipaikkoja ei ole.

Kotkan Ladun ylläpitämältä reitistöltä löytyy Suurirahkan laavu sekä Kirkkokankaan laavu, jotka ovat kaikkien käytössä ja ne on merkattu myös karttaan. Reitit on hyvin merkitty maastoon. Omat puut pitää tuoda tullessaan. Talvisin saatetaan ajaa hiihtolatu Moronvuorelle, mutta reitistölle ainakin talvella 2022-2023 tampattiin talvikävelyreittejä, joita pitkin pääsi ainakin Kirkkokankaan laavulle. Latutilanteen näkee tuolta aiemmin linkkaamastani Kotkan, Haminan ja Pyhtään latutilanne -ryhmästä ja talvikävelyreiteistä tuli ainakin viime talvena tieto Karhulan Ladun Facebook-sivulle. Valitettavasti näistä ei oikein ole koottuna tietoa missään, joten tietäjät tietää ja muut sitten koittavat selvittää jostain. Koitan muistaa päivittää asiasta tänne ensi talvena.

Päivitys 30.11.2023: Jostain luin tiedon, että talvikävelyreitit tulevat myös talvelle 23-24. Laitan lisätietoja, kun sellaista jostain bongaan!

Päivitys 4.1.2024: Jos oikein tulkitsin Karhulan Ladun Facebook-päivitystä, jonkinlaista reittiä on tampattu Petäjäpirtiltä lähtien. Myös Pernoontien bussinkääntöpaikalta näyttäisi pääsevän reitille (osoite on suurinpiirtein Pernoontie 205). Talvikävelyreitille näyttäisi jäävän ainakin Suurirahkan laavun kautta (näkyy tuossa yllä linkatussa kartassa). Karhulan Ladun FB-päivitys näkyy tästä linkistä.


Otsonpolku 13 km

Parkkipaikan osoite: Lentokentäntie 144, 48720 Kotka

Otsonpolku on melko tasainen kuntorata, jonka puolesta välistä löytyy Otsonpolun laavu, eli ladun laavu. Reittiä on hyvin selkeä kulkea, kuntopolku erottuu hyvin muista poluista. Siellä on toimiva puuhuolto, joten ainakin tähän saakka joka kerta siellä on päässyt makkarat paistamaan, kun vain palovaroitukset eivät ole olleet voimassa. Laavulla yöpyminen on kielletty. Talvella kuntoradalla menee latu, joten ilman suksia sinne ei ole asiaa.


Anjalankoski (eteläinen Kouvola)

Kouvolan luontopolut (linkki Kouvolan kaupungin nettisivuille)

Känkkärän luontopolku Anjalassa 2,3 km

Parkkipaikan osoite Ankkapurhantie 15, 46910 Anjala

Vaikka ympyräreitti onkin lyhyt, sieltä on hyvät näkymät Kymijoelle ja tehdasmaisemiin. Reitillä on hyvä laavu, mutta en muista, oliko siellä puuhuolto vai ei.

Kotakoukkaus -geokätköilyreitti Inkeroisissa n. 12 km

Reitin kuvaus (linkki geocaching.com -sivustolle)
Varsinaisia parkkipaikkoja ei ole, mutta Sikosaarentieltä ja Toukolantieltä löytyy järkeviä autonjättöpaikkoja. Älä jätä autoa kuitenkaan kenenkään pihapiiriin ja pidä huolta, että muut liikkujat pääsevät hyvin ohi (myös tukkirekat ja metsäkoneet!)

Kotakoukkaus-geokätköilyreittiä ylläpitää Inkeroisten latu. Reitti ei ole ympyräreitti, vaan yhdensuuntainen. Se on isoilta osin hiekkatietä, lukuunottamatta puolessa välissä tulevaa metsäpolkua, jonka varrelle jää myös Inkeroisten ladun kota. Paikalla on varsinainen kota, avolaavu, nuotiopaikka sekä huussi ja se on ihan todella hyvin pidetty, viihtyisä ja puita on nuotion tekoon. Kodan sijainti ei näy kätkö-äpissä, mutta sen näkee esim. Gaia-sovelluksesta. Muista merkata itsesi vieraskirjaan! Paikalla voi myös jättää pienen lahjoituksen kodan ylläpitoon. Taukopaikan lisäksi reitillä mielenkiintoisinta on kätköjen etsintä, jotka suurimmilta osin ovat helppoja ja hauskoja. Yksi 40 kätköstä on premium-lisenssin takanakin, mutta sekin etsimällä löytyi. Emme keksineet "+1" -kätköä, jatkamme sen metsästämistä. Lisään tänne mahdollisesti myöhemmin vielä kulkemamme reitin.

Mikäli et ole ennen tutustunut geokätköilyyn, käy kurkkaamassa vaikkapa geokätköt.fi -sivusto ja lataa puhelimeen Geocaching -äppi. Kuuman kelin vuoksi tällä erää ei ollut koiria mukana, mutta suosittelen koirien kanssa kaverin ottamista mukaan, sillä meillä on ainakin kätköilyssä suurena haasteena koirien raahaaminen mukaan pusikoihin, tai sitten ne täytyy joka välissä sitoa puuhun kiinni siksi aikaa, että käy etsimässä kätköt. Tulimme paikalle kahdella autolla niin, että toinen jäi reitin pohjoispäähän ja toinen eteläpäähän. Tällä reitillä pääsee varmaan aika näppärästi kulkemaan myös fillarilla.


Hamina

Haminan kaupungin nettisivuilta löytyy lista luonto- ja retkeilyreiteistä.

Portimon polut, reitistöä yhteensä 60 km

Tällä hetkellä ajantasaisin tieto löytyy Instagramista @portimonpolut
Parkkipaikkojen osoitteet löytyvät reitistön kartasta hyvin.

"Reitti on merkitty opaskyltein, sekä puihin maalatuin sinisin täplin. Reitin varrella on useita laavuja, joilla voit viettää taukoa evästä nauttien. Laavuilla on myös mahdollisuus yöpyä. Reitistöä ylläpitää Vehkalahden Veikot, Haminan kaupungin tuella."

Portimon polut ovat vaihtelevaa reitistöä, osittain mennään hiekkateillä mutta usein myös polkuja metsissä. Laavuilla on käsitykseni mukaan puuhuolto, mutta aina puita ei ole paikalla, joten muutaman lisäklapin mukaan ottamisesta ei ainakaan haittaa ole. (Päivitys 2024: "Haminan kaupungin tiukka taloudenpito aiheuttaa sen, että kaupunki ei kustanna polttopuita Portimon polkujen nuotiopaikoille. Polttopuuhuolto jää pitkälti talkooinnostuksen varaan." Lähde: Instagram @portimonpolut 18.4.2024). Kartta on sen verran kattava, sieltä löytyy eri reittien etäisyydet, laavujen paikat sekä parkkipaikkojen osoitteet, joten en ala sen tarkemmin tähän niitä avaamaan. 

Alkukesästä 2023 Portimon poluille on tehty uusi Riuhtan lenkki, n. 3 kilometriä. Kartta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla, mutta sitä ei näy koko Portimon polkujen kartassa, kun on niin uusi. En oikein keksinyt, minne auto olisi hyvä jättää, mutta reitti itsessään oli tasaista maastoa ja matkan varrella oli hyvä laavu, jossa pitää taukoa.

Päivitys 20.5.2024: "Maanomistaja päätti kieltää Portimon polkujen reitin merkitsemisen maillaan. Viitat ja muut reittimerkinnät poistetaan lähiaikoina karttaan merkityltä väliltä ja siinä on jatkossa osattava suunnistaa omin avuin Kentänkankaan laavulle tai sieltä etelään. Samalla tavalla jouduttiin toimimaan muutama vuosi aiemmin Siliävuoren näkötornin ja Vehkarinteen leirikeskuksen välisellä maakaistalla." Lisätietoja Portimon polkujen Instagram-tililtä.


Virolahti ja Miehikkälä


Salpapolku n. 50 km

Parkkipaikkojen osoitteet löytyvät hyvin nettisivuilta.

Virolahden ja Miehikkälän läpi kulkee vaellureitti Salpapolku (ei rengasreitti), joka on melko hyvin merkattu maastoon ja siellä on useita taukopaikkoja ja laavuja, joilla saa myös yöpyä. Matkan varrelta löytyy hyvin myös vesipisteitä. Nettisivuilla on sen verran kattavasti koostettu kaikki tieto, joten en tässä sen tarkemmin reittiä esittele.

Salpapolulta löytyy kuitenkin kaksi loistavaa rengasreittiä Virolahden puolella, Tuntemattoman polku (4,6 km) sekä Erämaan polku (4,3 km), jotka on myös hyvin merkattu maastoon ja molemmissa on hyvät taukopaikat. Ne ovat myös sidoksissa toisiinsa, joten ne on helppo kulkea yhtenä pidempänä retkenä. Näistäkin löytyy hyvät esittelyt nettisivuilta.

maanantai 24. huhtikuuta 2023

Jekun tarina


Tämän tarinan olen useasti kertonut, jos vain ihmisillä on ollut aikaa kuunnella. Ajattelin nyt myös kirjoittaa sen ylös.


14.2.2003 syntyi kolme japaninpystykorvan pentua, joista paria kuukautta myöhemmin meille muutti yksi, Kiyomitzu Michica. Olin itse tuolloin 11-vuotias ja todella innoissani uudesta, suloisesta perheenjäsenestä. Halusin, että koiralle annetaan J:llä alkava nimi ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen nimesin pennun Jekuksi. Alusta asti Jekku oli hyvin tempperamenttinen, suuttui herkästi ja usein kävi myös hampaiden kanssa kiinni. Pian tulimme siihen tulokseen, että tämä ei ole normaalia käytöstä näin pienelle pennulle ja Jekkua vietiin useampaan otteeseen eläinlääkäriin. Lopulta eläinlääkäri totesi, että ainoa mitä ei ole vielä testattu, on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta oireet eivät täsmää. Testitulokset paljastivat syylliseksi juurikin kilpirauhasen vajaatoiminnan ja siitä alkoi Jekun lääkitys loppuelämäksi, joka vaati jatkuvaa seurantaa verikokeiden kanssa. Ajan mittaan lääkitys saatiin kohdilleen ja Jekun käytös osin rauhoittui. Se kuitenkin jäi luonteeltaan äkkipikaiseksi, eikä tullut toimeen vieraiden koirien kanssa. Lähtöhinnaltaan tonnin koira (siihen aikaan normaali rotukoiran hinta) olikin moninkertaistunut eläinlääkäri- ja lääkekulujen takia.

Japaninpystykorvat ovat luonteeltaan yhden ihmisen koiria ja minä olin Jekun ihminen. Me käytiin yhdessä koiraleireillä, höntsäiltiin agilityä ja tottista, tehtiin pitkiä lenkkejä kavereiden kanssa ja olipa Jekku partioreissuissakin mukana. Teini-iän myllerryksissä itkin Jekulle murheeni ja Jekkuhan uskollisena kuunteli. Kerran kävimme näyttelyssä, jossa Jekku melkein naurettiin ulos kehästä: se oli kaksi kertaa isompi kuin normaalit japaninpystykorvanartut, sillä oli vaaleanpunainen nenä ja huono turkki. Karvanlähtöaikaan Jekku muistutti enemmän kiinanharjakoiraa, sillä jäi vain harva päälliturkki, kunnes pohjavilla taas kasvoi takaisin. Uskon kuitenkin, että kun lääkitys sille saatiin kohdalleen, se eli suht terveen aikuisiän.

Jekun selkään kasvoi tulehtunut patti, joka antibioottikuurien jälkeen kasvoi aina takaisin. Lopulta se jouduttiin leikata, mutta siitä Jekku toipui nopeasti. Seuraavaksi iski kohtutulehdus, joka sitten kiireellisesti piti leikata ja siitäkin Jekku toipui todella hyvin. Loppuvaiheessa Jekku sai useamman kerran epilepsiatyyppisiä poissaolokohtauksia, jonka jälkeen koira oli selkeästi huonovointinen ja ihan pihalla. Jekku meni huonoon kuntoon, se oli voimaton ja kuumeinen. Eläinlääkäreissä ravaaminen ei tuottanut tuloksia, joten viimeisenä oli pakko armahtaa koira ja päästää se kärsimyksistään. Jekku oli tuolloin vasta 8,5 vuotias, eikä koskaan saatu selville, mikä sille loppujen lopuksi tuli. Ajattelen, että ehkä elämän mittainen autoimmuunisairaus kulutti pientä koiraa kuitenkin pikkuhiljaa, eikä vuosia ollut luvassa niin paljoa kuin terveille yksilöille. Jekun kuolema oli tosi kova paikka, mutta onneksi meillä oli paljon hyviä vuosia yhdessä.

En muista, oliko vuonna 2003 vielä Kennelliiton Jalostustietokanta netissä nähtävillä, mutta jälkeenpäin sitä selatessani huomasin, että Jekun isä oli Jekun äidin isoisä, eli Jekku oli peräisin sisäsiittoisesta yhdistelmästä. Vaikka Jekku kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka voi olla perinnöllinen sairaus, oli vielä samalla sisäsiittoisella koirayhdistelmällä teetetty toinen pentue edellisen syntymästä puoltatoista vuotta myöhemmin.

Jekku toi minulle elämässään paljon onnea ja paljon murhetta. Se oli myös kova opetus siitä, millaista on elää sairaan lemmikin kanssa. Jekun kuoleman jälkeen tein itselleni lupauksen, että en enää ikinä tue sairaiden koirien kasvatusta. Vaikka Jekkukin oli Kennelliiton hyväksymän kasvattajan käsistä, se ei silti vielä ole tae lähtökohtaisesti terveistä koirista. Vielä vähemmän tervettä koiraa takaa se, että koira ostetaan jostain peräkontista ilman mitään papereita. Vaikka mikään koirarotu tai sekarotuinen koira ei tänä päivänä ole 100 % terve tai vailla mitään ongelmia, on olemassa vielä niitä rotuja, joissa tervettä yksilöä ei ole lainkaan tai on ihan lottovoitto löytää rodusta sellainen. Näitä ovat esimerkiksi kaikki lyttykuonoiset rodut (mopsit, bulldogit, bostoninterrierit yms.), cavalier kingcharlesinspanielit (syringomyelia eli liian pieni kallo aivoihin nähden), shar pei (iho-ongelmat ruttujen takia), dobermanni (laajentava sydänlihasrappeuma)... Lista on pitkä. Etenkin pienikokoisten rotujen kohdalla esitetään, että koiralla on ihana luonne, sen takia halusin sellaisen. Sillä voi olla ihana seurakoiraluonne, kun se ei jaksa tehdä mitään muuta kuin makoilla, hapen saanti sakkaa tai sairaus väsyttää. Miten me ihmiset voimme olla niin tunteettomia, että jalostetaan koiria, jotka kärsivät koko lyhyen elämänsä ja sitten toiset vielä ostaa itselleen sellaisia?