Eilen päivitellessäni blogia, Facebookia, nettisivuja ja Instagramia törmäilin jatkuvasti seinään valitessani oikeita sanoja. Mikä minä olen ja mitä toimintani on, kun pentuja tulee? Virallisesti olen Kennelliiton ja Lappalaiskoirat ry:n hyväksymä kasvattaja ja olen vuosi sitten käynyt kasvattajakurssin. Sen lisäksi minulla on FCI:n ja Kennelliiton hyväksymä kennelnimi. Mikä sitten mättää?
Kennel sanana on aivan kaamea. Kun puhutaan kenneleistä, moni asiaan perehtymätön mieltää sen paikaksi, missä on paljon koiria häkeissä asustelemassa. Usein mielikuvat ovat lähellä pentutehtaita tai Etelä-Eurooppalaisia eläinkauppoja. Joskus olen kuullut myös ihmisen sanovan, että ottaa mieluummin rekisteröimättömän pennun kuin rekisteröidyn, koska ei halua tukea kenneltoimintaa, vaan mieluummin ottaa koiran ihan kotiolosuhteista. Kuitenkin Suomessa suurin osa kenneleistä on kuitenkin ihan tavallisia perheitä, joissa asustelee muutama koira ja joissa teetetään pentuja silloin tällöin kun sattuu sopiva narttu kohdalle. Se ei vain ihan käy ilmi sanasta kennel.
Kasvattaja-sanan käyttöä taas vähän vierastan, koska se saa minut kuulostamaan kaikkitietävältä ja viisaalta. Kyllähän minä jotain tiedän koirista ja rodusta, mutta tämä tuleva pentue on ihka ensimmäinen omalla nimellä kasvatettu. Käytännössä olen siis aivan noviisi ja on vielä paljon asioita mitä en tiedä. Kokemusta saa vain tekemällä ja uutta oppii kokoajan varmasti kokeneempikin kasvattaja. Kasvattamisella voi tarkoittaa myös hyvin eri asioita, kuin pelkkä koiran kasvattaminen. Mielestäni olen onnistunut kasvattamaan Ensistä ihan yhteiskuntakelpoisen koiran, mutta silti en ole Ensin kasvattaja.
Näillä sanoilla kuitenkin mennään, mitä meille on annettu ja koitetaan sitten oikoa, jos niiden kanssa tulee vääriä käsityksiä. Ensin tiineys alkaa olla sen verran pitkällä, että täytyy välttää ääriliikkeitä. Pitää siis huolehtia, ettei Ensi lähde mukaan mihinkään uskonlahkoihin tai sekaannu vaikka äärioikeistoon loppuraskauden aikana! (Selitin siis kaverilleni sitä, kuinka Ensin tulee nyt välttää turhaa riekkumista ja hyppimistä eli äärimmäisiä liikeratoja, niin sanoinkin vahingossa, kuinka Ensin tulee välttää ääriliikkeitä.)
tiistai 21. maaliskuuta 2017
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Pentue 2017
Tänään nyt sitten käytiin Ensin kanssa tiineysultrassa ja niin vain näkyi, että viidettä viikkoa viedään ja kohdussa olisi kaksi tai useampi pentu hengailemassa!
EMÄ: SIDMARKENS ENSI - "Ensi"
Suomen Kennelliiton Jalostustietokannasta löytyy Ensin terveys- ja näyttelytulokset, linkki on TÄSSÄ.
Ensin kanssa harrastamme pelastuskoirayhdistyksessä hakua, joka on Ensin ihan ehdoton lempparijuttu. Ensi on muutenkin helppo motivoida monenlaisiin juttuihin ihan arkitottiksesta jäljen ajamiseen tai temppujen tekemiseen, se ottaa niin mielellään vastaan herkkuja ja kehuja. Suurinta opettelua itselle koiranohjaajana aiheuttaakin koiran kanssa rauhoittuminen ja ns. "kierrosten laskeminen", ettei asioiden tekeminen mene ihan riehumiseksi ja häsläämiseksi. Ensi tulee myös lähes aina hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja tykkää ihmisistä ihan suunnattoman paljon, etenkin lapset ovat sen mielestä tosi hauskoja. Muiden eläinten kanssa Ensillä esiintyy välillä jonkinlaista paimennusviettiä sekä etenkin kanalintuja pitäisi vapaana ollessa päästä jahtaamaan. Terveydellisiä ongelmia Ensillä ei tähän päivään mennessä ole ollut ja toivotaan kovasti, ettei sellaisia tulekaan.
ISÄ: FI MVA RENLUNDENS TOR - "Urho"
Suomen Kennelliiton Jalostustietokannasta löytyy Urhon terveys- ja näyttelytulokset, linkki on TÄSSÄ.
Urho asustelee perheensä kanssa Pohjois-Savossa maaseudulla järven rannalla. Samalla tontilla asustaa myös Ihku-koira, Paavo-hevonen sekä kanaparvi, joiden kanssa yhteiselo on sujuvaa. Luonteeltaan Urho on jonkin verran Ensiä rauhallisempi, mutta reipas ja aina mukana perheen arkiaskareissa ja välillä myös työmaalla. Urho tykkää paljon ihmisistä ja osaa olla nätisti lasten seurassa. Nokkelana koirana Urho on esimerkiksi opetellut avaamaan ovia.
SUKUTAULU
Sukutaulu Suomen Kennelliiton Jalostustietokannassa näyttää tältä (LINKKI):
Koska molemmat koirat ovat Ruotsin tuonteja, niin Ruotsin Kennelliiton Avelsdata-sivustolta näkee kattavammin ja pitemmälle sukutaulut, linkki sinne TÄSSÄ. SKK Avelsdata tosin ei suostu avautumaan kaikilla selaimilla, mutta ainakin Internet Explorerilla ja Operalla tuntuu avautuvan ihan hyvin.
Urho kantaa PRA-prcd-geeniä, Ensi taas ei. Pennut voivat siis olla täysin terveitä tai kantaa kyseistä geeniä, mutta teen geenitestin pennuille kun sen aika koittaa. Pennuista yksikään ei voi kuitenkaan tuohon sairastua, sillä siihen vaadittaisi että molemmat vanhemmat olisivat kantajia tai toinen sairas.
Nämä tulokset taas näkyy Ruotsin Kennelliiton HUNDDATA -sivustolla ja hakee vaikkapa koiran nimellä.
Laskettu aika pentujen syntymälle on viikolla 15 ja luovutus olisi kesäkuun puolella, viikon 23 tienoilla. Olen käynyt Kennelliiton kasvattajakurssin keväällä 2016. Tavoitteeni kasvatuksessa on kasvattaa pienimuotoisesti terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia ruotsinlapinkoiria kennelnimellä SYYSVETTEN.
Mikäli olet pennuista tai ihan vaan ruotsinlapinkoirista kiinnostunut, niin minuun voi reilusti ottaa yhteyttä sähköpostilla: jenni.auraskari@gmail.com
Lisätietoja rodusta löytyy esimerkiksi seuraavista linkeistä:
 |
| Urho ja Ensi helmikuussa 2017. Kuva: Milla Kärkkäinen |
EMÄ: SIDMARKENS ENSI - "Ensi"
 |
| Ensi helmikuussa 2017 |
Suomen Kennelliiton Jalostustietokannasta löytyy Ensin terveys- ja näyttelytulokset, linkki on TÄSSÄ.
Ensin kanssa harrastamme pelastuskoirayhdistyksessä hakua, joka on Ensin ihan ehdoton lempparijuttu. Ensi on muutenkin helppo motivoida monenlaisiin juttuihin ihan arkitottiksesta jäljen ajamiseen tai temppujen tekemiseen, se ottaa niin mielellään vastaan herkkuja ja kehuja. Suurinta opettelua itselle koiranohjaajana aiheuttaakin koiran kanssa rauhoittuminen ja ns. "kierrosten laskeminen", ettei asioiden tekeminen mene ihan riehumiseksi ja häsläämiseksi. Ensi tulee myös lähes aina hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja tykkää ihmisistä ihan suunnattoman paljon, etenkin lapset ovat sen mielestä tosi hauskoja. Muiden eläinten kanssa Ensillä esiintyy välillä jonkinlaista paimennusviettiä sekä etenkin kanalintuja pitäisi vapaana ollessa päästä jahtaamaan. Terveydellisiä ongelmia Ensillä ei tähän päivään mennessä ole ollut ja toivotaan kovasti, ettei sellaisia tulekaan.
ISÄ: FI MVA RENLUNDENS TOR - "Urho"
 |
| Urho maaliskuussa 2017. Kuva: Milla Kärkkäinen |
Suomen Kennelliiton Jalostustietokannasta löytyy Urhon terveys- ja näyttelytulokset, linkki on TÄSSÄ.
Urho asustelee perheensä kanssa Pohjois-Savossa maaseudulla järven rannalla. Samalla tontilla asustaa myös Ihku-koira, Paavo-hevonen sekä kanaparvi, joiden kanssa yhteiselo on sujuvaa. Luonteeltaan Urho on jonkin verran Ensiä rauhallisempi, mutta reipas ja aina mukana perheen arkiaskareissa ja välillä myös työmaalla. Urho tykkää paljon ihmisistä ja osaa olla nätisti lasten seurassa. Nokkelana koirana Urho on esimerkiksi opetellut avaamaan ovia.
SUKUTAULU
Sukutaulu Suomen Kennelliiton Jalostustietokannassa näyttää tältä (LINKKI):
Koska molemmat koirat ovat Ruotsin tuonteja, niin Ruotsin Kennelliiton Avelsdata-sivustolta näkee kattavammin ja pitemmälle sukutaulut, linkki sinne TÄSSÄ. SKK Avelsdata tosin ei suostu avautumaan kaikilla selaimilla, mutta ainakin Internet Explorerilla ja Operalla tuntuu avautuvan ihan hyvin.
Urho kantaa PRA-prcd-geeniä, Ensi taas ei. Pennut voivat siis olla täysin terveitä tai kantaa kyseistä geeniä, mutta teen geenitestin pennuille kun sen aika koittaa. Pennuista yksikään ei voi kuitenkaan tuohon sairastua, sillä siihen vaadittaisi että molemmat vanhemmat olisivat kantajia tai toinen sairas.
 |
| Ensin tulokset |
 |
| Urhon tulokset |
Nämä tulokset taas näkyy Ruotsin Kennelliiton HUNDDATA -sivustolla ja hakee vaikkapa koiran nimellä.
Laskettu aika pentujen syntymälle on viikolla 15 ja luovutus olisi kesäkuun puolella, viikon 23 tienoilla. Olen käynyt Kennelliiton kasvattajakurssin keväällä 2016. Tavoitteeni kasvatuksessa on kasvattaa pienimuotoisesti terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia ruotsinlapinkoiria kennelnimellä SYYSVETTEN.
Mikäli olet pennuista tai ihan vaan ruotsinlapinkoirista kiinnostunut, niin minuun voi reilusti ottaa yhteyttä sähköpostilla: jenni.auraskari@gmail.com
Lisätietoja rodusta löytyy esimerkiksi seuraavista linkeistä:
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Astutusreissu
Huomasimme perjantaina 03.02., että Ensillä (Sidmarkens Ensi) oli alkanut juoksut. Täyttä varmuutta alkamispäivästä ei ollut, voi olla että ne on alkaneet jo 01.02. Varmuuden vuoksi lähdimme jo viime torstaina 09.02. Ensin kanssa kohti Pohjois-Savoa tapaamaan sulhasehdokasta Urhoa (Renlundens Tor). Viikonlopun aikana ei vielä oikein mitään tapahtunut, eikä Urhokaan niin kovasti Ensistä innostunut, joten jätin Ensin Urhon perheen hellään huomaan ja ajelin itse takaisin kotiin kun töissäkin pitää välillä käydä.
 |
| Käytiin vähän järven jäällä hiihtelemässä. |
Maanantaina 13.02. alkoi jo nuorella parilla olla yritystä ja tänään 15.02. aamupäivällä koirat sitten pääsivät lemmenpuuhiin. Ilmeisesti olivat koirat vähän nurkan taakse hävinneet ja hetken kuluttua sitten olleetkin jo nalkissa, eli ei ollut tarvinnut heitä alkuun auttaa. Ensi on vielä loppuviikon siellä, joten toivottavasti astuvat toisenkin kerran!
Jo viime syksyn astutusyrityksellä huomasin, että Ensillä selkeästi on tärppipäivät vähän keskivertoa myöhemmin, eli vasta 12. päivän jälkeen alkaa mielenkiinto molemmin puolin lemmenpuuhiin heräillä. On kuitenkin tosi hyvä, että molemmilla kerroilla oli mahdollisuus saattaa koirat yhteen ajoissa, ettei ainakaan alettu liian myöhään yrittää astutusta. Tällä kertaa Ensiltä jäi pois ennen juoksuja masentuminen, joten aika yllättäen nuo tulivat, vaikka laskeskelin, että näin helmikuussa niiden pitäisi alkaa. Yleensä Ensi siis on normaalia rauhallisempi ja väsyneempi kun juoksut ovat alkamassa, mutta muuten sillä ei käytös muutu niiden aikana. Ensillä on aika tarkkaan juoksujen alkamisväli ollut sen 5,5 kuukautta.
Kovasti toivon, että tästä seuraisi pentuja, mutta matkan varrella voi tietysti sattua mitä vain. Laitan kuitenkin pentueinfoa/sukutaulua lähitulevaisuudessa tänne blogiin ja nettisivuilleni (http://syysvetten.wordpress.com) kun töiltäni ehdin.
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Ensin kouluttamisesta
Koiramaailmassa pyörii jos minkänäköistä koulutusmetodia ja -tapaa, mikä ei tietenkään ole huono juttu, sillä koirat ja koirien ohjaajat ovat hyvin erilaisia. Se mikä sopii yhdelle koirakolle, ei välttämättä tuota toisen koirakon kanssa mitään tulosta. Olen törmännyt muutamaan laajalti hyväksi todettuihin seikkoihin jotka toimivat monilla koirilla, mutta minun ja Ensin kanssa ei ihan sellaisenaan aina pelitä.
1. "Koiran innostaminen on tärkeää."
Monien koirien kanssa tämä toimii, eihän koiraa huvita työskennellä, jossei sillä ole kivaa. Ensi vaan kun on jo valmiiksi kovin innokas koira vähän kaiken suhteen, niin sitä ennemmin tarvitsee rauhoitella ennen kuin töihin aletaan. Jokaisella koiralla on tietysti oma viretilansa, missä on hyvä tehdä töitä ja toiset kaipaavat omistajalta innostusta ja toiset taas - kuten Ensi - lähinnä rauhoittumista.
2. "Jätä koiralta ateria väliin ennen treeneihin/näyttelyyn/vastaavaan menoa, niin se tekee mielellään työtä nameja vastaan."
...Tai sitten Ensin kohdalla syö koko käden nälissään ja haukkua rätkyttää ruuan perään. Ensi on kyllä helppo koira sen suhteen, että sille ei tarvitse usein olla mitään kovin kummoisia namejakaan minkä eteen se jaksaa työskennellä. Lelut palkkana olen hylännyt käytännössä kokonaan, koska niistä Ensi innostuu turhan paljon, viretila menee överiksi ja taas menee häsellykseksi molempien osalta. Tietysti koiraa voi palkata ja koira palkkautuu monella muullakin tapaa, mutta lähtökohtaisesti olen todennut lelun/namipalkan arkitottiksessa olevan se kaikista näppärin tapa.
3. "Iloinen kehu on myös hyvä palkka."
Yleensä Ensi toimii kivasti kehuillakin, mutta tietyissä tilanteissa liian ylitsevuotava iloinen kehuminen taas menee ja nostaa Ensin kierroksia turhan paljon ja taas häselletään ja härvelletään. Sellaisissa tilanteissa pyrin muistamaan rauhallisen ja positiivisen kehun ilman turhaa kohkaamista.
Ja sitten vielä yksi, mistä saan kuulla jatkuvasti ja mikä olisi meille tosi tärkeää:
Ole koiran kanssa johdonmukainen ja jämäkkä.
Ensiparka, minä kun en kumpaakaan osaa olla. Varmasti oltaisi monta asiaa opittu paljon nopeammin ja vähemmällä säädöllä. Noh, jos tässä vuosien kuluessa siihen oppisi. Ensi on tavattoman fiksu koira, joskus tuntuu että mulle vähän turhankin viisas. Se kyllä osaa, mun vaan pitää itse osata vaatia siltä asioita ja johdonmukaisesti opettaa. Kauhean vaikeata se silti on.
1. "Koiran innostaminen on tärkeää."
Monien koirien kanssa tämä toimii, eihän koiraa huvita työskennellä, jossei sillä ole kivaa. Ensi vaan kun on jo valmiiksi kovin innokas koira vähän kaiken suhteen, niin sitä ennemmin tarvitsee rauhoitella ennen kuin töihin aletaan. Jokaisella koiralla on tietysti oma viretilansa, missä on hyvä tehdä töitä ja toiset kaipaavat omistajalta innostusta ja toiset taas - kuten Ensi - lähinnä rauhoittumista.
2. "Jätä koiralta ateria väliin ennen treeneihin/näyttelyyn/vastaavaan menoa, niin se tekee mielellään työtä nameja vastaan."
...Tai sitten Ensin kohdalla syö koko käden nälissään ja haukkua rätkyttää ruuan perään. Ensi on kyllä helppo koira sen suhteen, että sille ei tarvitse usein olla mitään kovin kummoisia namejakaan minkä eteen se jaksaa työskennellä. Lelut palkkana olen hylännyt käytännössä kokonaan, koska niistä Ensi innostuu turhan paljon, viretila menee överiksi ja taas menee häsellykseksi molempien osalta. Tietysti koiraa voi palkata ja koira palkkautuu monella muullakin tapaa, mutta lähtökohtaisesti olen todennut lelun/namipalkan arkitottiksessa olevan se kaikista näppärin tapa.
3. "Iloinen kehu on myös hyvä palkka."
Yleensä Ensi toimii kivasti kehuillakin, mutta tietyissä tilanteissa liian ylitsevuotava iloinen kehuminen taas menee ja nostaa Ensin kierroksia turhan paljon ja taas häselletään ja härvelletään. Sellaisissa tilanteissa pyrin muistamaan rauhallisen ja positiivisen kehun ilman turhaa kohkaamista.
Ja sitten vielä yksi, mistä saan kuulla jatkuvasti ja mikä olisi meille tosi tärkeää:
Ole koiran kanssa johdonmukainen ja jämäkkä.
Ensiparka, minä kun en kumpaakaan osaa olla. Varmasti oltaisi monta asiaa opittu paljon nopeammin ja vähemmällä säädöllä. Noh, jos tässä vuosien kuluessa siihen oppisi. Ensi on tavattoman fiksu koira, joskus tuntuu että mulle vähän turhankin viisas. Se kyllä osaa, mun vaan pitää itse osata vaatia siltä asioita ja johdonmukaisesti opettaa. Kauhean vaikeata se silti on.
torstai 12. tammikuuta 2017
22.05.2016 Haminan kaikkien rotujen kansainvälinen koiranäyttely
Ohhoh, olinkin unohtanut tänne päivittää Ensin näyttelyuran hienoimman hetken! Ruusuketta, pokaalia, mainetta ja kunniaa tuli niin paljon ettei ehtinyt kaikkea edes vastaanottamaan. Tykkäsin muutenkin tosi paljon, kun Haminan vuosittainen kv-näyttely järjestettiin vaihteeksi Harjun oppimiskeskuksella Virolahdella ja sattui vielä hyvä sää näyttelypäivälle.
Tuomari/Domare: Rune Fagerstörm (Finland)
Avoin luokka ERI / Öppen klass UTM
Serti / Cert
CACIB
ROP / BIR
Erinomainen koko, hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvänmallinen pää, joka voisi olla aavistuksen vahvempi. Tummat riittävän pyöreät silmät, hyvät korvat. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Sopiva runko, tasapainoiset kulmaukset edessä ja takaa. Sopiva luusto. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Peitinkarva ei parhaimmassa kunnossa, mutta riittävä. Liikkuu hyvin. Erinomainen luonne.
Utmärkt storlek, bra propotioner. Bra könsprägel. Välskuret huvud, som kunde vara en aning grövre. Mörka, tillräckligt runda ögon, bra öron. Halsen välansatt till skuldran. Passande stomme, balanserade vinklar fram och bak. Passande benstomme. Bra överlinje och välansatt svans. Pälsens täckhår ej i bästa skick, men tillräcklig. Rör sig väl. Utmärkt temperament.
Kuvan otti Ville Ikävalko ja arvostelun ruotsiksi kääntämisestä iso kiitos jälleen Lindalle!
06.12.2016 Tampere ryhmänäyttely
FCI osa 5, osa 6 & 8
Tuomari/Domare: Jetta Tschokkinen
Avoin luokka ERI / Öppen klass UTM
3v. Koon ylärajoilla. Voisi olla hieman korkeampi raajoiltaan. Oikeapiirteinen pää. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Hyvinrakentunut etuosa. Hieman pitkät käpälät. Hyvä rungon muoto. Oikeinkannettu häntä, kinner voisi olla matalampi. Oikea karvanlaatu tänään hieman niukka. Liikkuu edestä ja takaa kapeasti. Esiintyy hyvin.
3 år. Storleken vid övre gränsen. Kunde vara högre upp på benen. Korrekt skuret huvud. Bra ögon, öron och bett. Välbyggd framdel. En aning långa tassar. Bra form på kroppen. Korrekt buren svans, hasen kunde vara lägre. Päls av korrekt kvalitet, idag i lite knapp päls. Rör sig smalt fram och bak. Visar sig väl.
---
Tuolla näyttelyssä ekaa kertaa ikinä mitattiin meidän kohdalla säkä ja kun ei sitä ikinä olla treenattu, niin koira pyöri mittaushärvelin alla kuin väkkärä. Tuomari taisi saada vähän virheellisen mittaustuloksen, sillä kotona mitattuna Ensi tosiaan on vain sen 43cm säkäkorkeudeltaan, mikä on aikalailla ruotsinlapinkoiranartun ihannekorkeus. Saatiin kuitenkin ERI, joten miulla ei ole mitään valittamista asiaan :D
Tuomari/Domare: Jetta Tschokkinen
Avoin luokka ERI / Öppen klass UTM
3v. Koon ylärajoilla. Voisi olla hieman korkeampi raajoiltaan. Oikeapiirteinen pää. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Hyvinrakentunut etuosa. Hieman pitkät käpälät. Hyvä rungon muoto. Oikeinkannettu häntä, kinner voisi olla matalampi. Oikea karvanlaatu tänään hieman niukka. Liikkuu edestä ja takaa kapeasti. Esiintyy hyvin.
3 år. Storleken vid övre gränsen. Kunde vara högre upp på benen. Korrekt skuret huvud. Bra ögon, öron och bett. Välbyggd framdel. En aning långa tassar. Bra form på kroppen. Korrekt buren svans, hasen kunde vara lägre. Päls av korrekt kvalitet, idag i lite knapp päls. Rör sig smalt fram och bak. Visar sig väl.
---
Tuolla näyttelyssä ekaa kertaa ikinä mitattiin meidän kohdalla säkä ja kun ei sitä ikinä olla treenattu, niin koira pyöri mittaushärvelin alla kuin väkkärä. Tuomari taisi saada vähän virheellisen mittaustuloksen, sillä kotona mitattuna Ensi tosiaan on vain sen 43cm säkäkorkeudeltaan, mikä on aikalailla ruotsinlapinkoiranartun ihannekorkeus. Saatiin kuitenkin ERI, joten miulla ei ole mitään valittamista asiaan :D
lauantai 15. lokakuuta 2016
Keväällä uudelleen
Ensin ja Rasmuksen lemmenloma ei sujunut ihan toivotulla tavalla, eli astuminen ei onnistunut. Ensi oli selkeästi vielä ekalla viikolla torjuva, mutta seuraavalla viikolla alkoi lämpenemään Rasmuksen kosiskeluille. Yritystä nuoreltaparilta kyllä löytyi, mutta nalkkiin ne eivät jääneet.
 |
| Syys-Ensi |
Juoksujen jälkeen Ensi on ollut normaalia rauhallisempi, välillä jopa väsynyt. Tietysti kaikkiin kivoihin juttuihin se on lähtenyt intoa täynnä, mutta hakutreeneissäkin se on ollut paljon rauhallisempi eikä ole säheltänyt samalla tavalla kuin yleensä. Varmuuden vuoksi käytettiinkin Ensi perjantaina vielä eläinlääkärillä. Kohtu ultrattiin ja se oli tyhjä sekä eläinlääkäri sanoi että väsymys ja ajoittainen syömättömyys ovat valeraskauden oireita, eikä niistä tarvitse huolissaan olla. Täytyy vaan toivoa, ettei Ensille nyt ihan överiä valeraskautta tule.
Seuraavista juoksuista haluaisin Ensin astuttaa, mutta katsoo nyt löytyykö sopivaa urosta siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)