maanantai 12. lokakuuta 2015

Hakukoepaniikki

Edellisestä haun peruskokeen yrityksestä onkin jo vierähtänyt yli puoli vuotta, kun tuo paikkamakuun kanssa puljaaminen on edistynyt hyvin hyvin hyvin hitaasti. Tässä tapauksessa voin ihan rehellisesti katsoa peiliin ja todeta, että sieltä se laiskasti treenaava syyllinen asiaan löytyy. Ajattelin kuitenkin muutama viikko sitten vielä sen verran positiivisesti, että eiköhän tää nyt jotenkin saada räpellettyä ja lähdetään nyt kokeilemaan. Sen verran onnistuin valaistumaan, että oon tähän asti palkannut Ensin siitä, että se vinkuu ja piippaa kokoajan paikallaolossa, mikä tietenkin pitemmän päälle on harvinaisen hankalaa, kun se on sellaisessa vireessä, että ylöspomppaus voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Olisihan se paikallaolo koirallekin helpompaa, jos se voisi siinä itsekseen rauhoittua ja odotella kaikessa rauhassa.

Lauantaina sitten viimeksi treenattiinkin raunioilla ja silloin vasta pieleen meni. Oon tässä nyt kaksi päivää henkisesti hakannut päätä seinään, että miten ihmeessä oon tässä onnistunut. Tai noh, kyllähän se siitä selvisi, koira ei malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan, koska hermostuin asiasta niin nopeasti, että koira pyrki vain miellyttämään minua tulemalla luokseni. En myöskään osaa kertoa Ensille riittävän selkeästi kun se tekee jotain mitä ei pitäisi, jolloin tietenkin pienen koiran pää on aivan pyörällä. Tietysti vielä itse hakutreenikin meni ihan miten sattuu, olisi tosiaan pitänyt tajuta pitää reilu tauko ja itse rauhoittua, kun mulla on tapana hermostuksissani säheltää mitä käsittämättömämpiä juttuja.

Mä en kuitenkaan voi kun kehua omaa koiraani: sillä on oikein hyvä hajuaisti, se on hirmuisen motivoitunut hausta, sillä on itsenäistä ongelmanratkaisukykyä ja energiaa kuin pienessä voimalaitoksessa. Välillä kyllä käy Ensiä sääliksi, kun on tämmöisen häsääjän saanut parikseen :D Ja jos seuraava hakukoe tosiaan menee pieleen ton paikkamakuun kanssa, niin pitää varmaan jatkossa lähestyä hakua asettamalla muita tavoitteita kuin tuo kokeisiin treenaaminen. Sinne en nimittäin enää kolmatta kertaa lähde epävarman paikkamakuun kanssa, miun paineensietokyky kun on aivan olematon. Helpompi treenata kaikessa rauhassa sen suhteen ja on se koirallekin kiltimpää, ettei se joudu katselemaan ohjaajansa hermoheikkona :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti