keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kauheasti kaikkea

Ottaen huomioon sen, että olen ollut ihan todella paljon tämän vuoden puolella töissä, niin koira-asiat ovat edistyneet hurjaa vauhtia eteenpäin.

paikallaolotreeniä talvella


Kävin kuukausi sitten kasvattajan peruskurssin ja äsken laitoin kennelnimianomuksen vetämään. Pentuesuunnitelmatkin ovat vielä vähän auki ja hirvittävä epävarmuus uroksen valinnassa ahdistaa. Yhtä urosta olen Ensille alusta asti suunnitellut, sillä kyseinen yksilö on luonteen ja ulkomuodon osalta mahtava ruotsinlapinkoira. Terveystutkimuksissa uros ei vielä ole käynyt ja tietenkin niiden tulokset painavat vaakakupissa paljon. Sukutaulujakin on tullut luettua, mutta eri asia onkin, että mitä niistä sitten ymmärtää. En kuitenkaan usko, että tästä yhdistelmästä ainakaan mitään katastrofia olisi tulossa, mutta alitajunnassa jäytää kokoajan ajatus, että mitäs jos teenkin jotain väärin tai muuta sellaista. Eihän sitä kokemusta saa kuin tekemällä, mutta taas toisaalta onko minulla todellakin riittävästi tietoa siitä mitä olen tekemässä ja sen sellaista. Olen myös vakaasti päättänyt, että Ensiltä haluan itselleni jälkeläisen.

Muoniossa sai tosissaan kahlata lumessa

Ensi täyttää ihan pian kolme vuotta ja sen huomaa sen käytöksestä. Enska on puolessa vuodessa rauhoittunut ihan hirveästi ja se taitaa nyt tosiaan olla Aikuinen Koira. Leikkimielisyys ja into tehdä asioita ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Paikallaolo ennen hakuhommiin pääsyä on ottanut hurjan harppauksen eteenpäin, aiemmin kun puhuttiin 20 sekunnista, niin nyt puhutaan yli minuutista! Myös hakutreeneissä ollaan Ensin kanssa opittu säätelemään viretilaa niin, ettei homma enää mene överiksi liiallisen innokkuuden takia. Olen myös vihdoinkin alkanut oppia teorian soveltamista käytäntöön. Koirakin ymmärtää paremmin, kun osaan olla paljon selkeämpi sille kuin aiemmin. Huh, kohta kolme vuottahan tässä on kouluttanut koiraa ja omaa pääkoppaa ja kuinka ruhtinaallisesti se maksaakaan itseään takaisin! Yksin en tietenkään olisi tällaisesta ikinä selvinnyt, kiitos kaikille lähipiirin ja koirayhdistysten ihmisille, joilla on riittänyt aikaa takoa mun päähän jos jonkinlaista koiraan liittyviä oppeja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti